Lähdetään purkamaan ajatuksiani vaikka siitä että tyttärelläni on aiemmin jo ollut masennusta ja viiltelyä.. Psykologi käynnit silloin aloitettiin.. Tilanne tuntui helpottuvan ja viiltely loppui. Tuli paikkakunnan vaihto tytölle eteen peruskoulun jälkeen jatko-opintoihin hakeuduttua. Uuteen kouluun lähtiessä passitin tytön koulun psykologin juttusille, jotta jotain tukea sielläkin olisi.

  Tytöllä olikin jo hieman ennen muuttoa jo alkanut mielessä pyörimään anorektikkojen ihannointi, ja minä kun olin vain mielissäni tytön aloittaessa kävely lenkit...Vihdoin tyttö edes lähtee ulos ja on kiinnostunut jostain! .. Se olikin vain alkua anoreksialle.. Uuden koulun psykologi osasi onneksi tarttua asiaan hyvin ja herkällä otteella. Tyttö kuitenkin alkoi taas viillellä ja pahemmin kuin ennen.. Myös tuo anoreksia vaihtui välillä oksenteluun. Tyttö sai lähetteen nuorisopsykiatriselle..

  Löysin sattumalta eillen tytön blogin ja järkytyin lukiessani.. Olen kyllä tytön kanssa keskustellut ja olen tietoinen osasta oireista sekä itsetuhoisuudesta, mutta jotenkin karu totuus nyt läjähti silmille voimakkaammin. Huomenna onneksi tapaaminen nuorisopsykiatrin hoitajan kanssa, aion ottaa puheeksi huoleni ja sen, että olisiko kuitenkin osastohoito nyt paras vaihtoehto. Tytön blogista olin rivien väleistä lukevinani ettei tyttö kuitenkaan halua apua..mua pelottaa sen puolesta niin kovin..